maanantai 10. kesäkuuta 2013

Reino Reissumies

Kesäkoirallemme kuuluu hyvää!

Olemme joutuneet reissaamaan Jyväskylä - Ilmajoki väliä kuukauden ajan miltei muutaman päivän välein. Sairaslomani johdosta majailimme maalla vähän pidempään, mutta sitten minun oli vielä palattava pariksi viikoksi töihin ennen kesälaitumille lähtöä. Ikävästi kävi vielä niin että rakas Martti Vaarini nukahti ikiuneen toukokuun puolenvälin paikkeilla, joten äitienpäivän ja muiden syntymäpäivien lisäksi olemme reissanneet edestakaisin hautajaisjärjestelyjen merkeissä. Onneksi vaari ehti tavata meidän ihanan Reinon moneen otteeseen ennen poislähtöään ja Rambon ja Reinon telmimiset piristivät kovasti vanhan koira-ihmisen mieltä viimeisinä päivinä. 

Ennen kuin jäin lomalle töistä, Reino kävi Juhan kanssa vierailemassa päiväkodilla. Kymmenet eri-ikäiset lapset kävivät silittelemässä ja antamassa nameja pennulle ja saimme olla tosi ylpeitä siitä, miten kärsivällisesti ja iloisesti Reino jaksoi tervehtiä jokaista. Kesämme lähti käyntiin työttömyyden merkeissä sekä minun, että Juhan osalta, mikä on todella harmi, koska olin haaveillut osallistuvani Reinon kanssa arkitottelevaisuuskurssille heti kesäkuun alussa. Nyt ei varallisuustilanne antanut siihen mahdollisuutta. No, ehkä sitten myöhemmin. Onneksi perusjuttuja pystyy treenaamaan ihan rauhassa kotona! Reino tykkää jo muuten paljon noutaa esineitä, mutta niiden luovuttaminen haastaa välillä kovastikin pienen mieltä.



Pentumme painaa tällä hetkellä 15,8 kiloa, joten poika on kasvanut pienessä hetkessä lähes kaksinkertaiseksi. Viimeisen viikon aikana ruoka ei ole oikein tahtonut kelvata ahneelle penullemme, mikä on vähän mietityttänyt minua. Kuuma sää on varmasti ollut osasyynä ruokahaluttomuuteen, kuten myöskin se että herran hampaat ovat alkaneet vaihtua kovaa vauhtia melkein huomaamattamme! Yhtään maitohammasta emme ole onnistuneet pyydystämään talteen. Reino on tähän asti syönyt vielä turvotettua ruokanappulaa erilaisin lisukkein. Vähensimme jo jokin aika sitten turvotusveden määrää, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että ehkäpä Reino tykkäisi jo pureskella ihan kuivaa nappulaa vetisen mössön sijasta. Tähän mennessä Reino on syönyt kahdesti koko ruoka-annoksen kuivia nappuloita. Tosin olen lorauttanut joukkoon aika reilusti piimää ja nyt alkaa tuntua siltä että pentumme syö taas paljon paremmalla ruokahalulla.

Pentukarva on alkanut vaihtua karkeampaan versioon jo sellaista tahtia, että viikottaisesta furminaattori-käsittelystä huolimatta karvaa tuntuu pyörivän jatkuvasti kaikkialla.  Pehmolelut ovat saaneet aikamoista kyytiä hampaiden lähdön ja vetoleikkien myötä. Puruluuksikin on hankittava heti ihan isojen koirien luita, kun pentu tuntuu nielaisevan kaiken kurkusta mahtuvan melkein kokonaisena heti kun silmä välttää. Ydinluita on pureskeltu viimeaikoina aika paljon ja viimeksi ostamani valtava sonnin siitin -purujänne on myös Reinon lempiherkkua. Käsien pureskelu on vähentynyt nyt huomattavasti, mistä olen todella todella onnellinen. Pieniä uhmakohtauksia esiintyy aika ajoin. Luoksetulo tuntuu tällä hetkellä kiinnostavan paljon vähemmän kuin muutama viikko sitten. Onneksi Reinon paimenkoiran luonne ehkäisee karkailua ja Ilmajoella Reinoa onkin voinut pitää vapaana suurimman osan ajasta. Ainoastaan Murun tai Rambon kanssa kisaillessa on reitti pari kertaa eksynyt vahingossa naapureiden pihoihin.


Aamuisin Reino herättää aivan valloitavilla suukoilla ja kiehnäämisellä, minkä johdosta saan todella taistella itseni kanssa, että pystymme pysymään siinä päätöksessä ettei pennun paikka ole sängyssä. Reinolle ostin vähän aikaa sitten uuden keinonahkaisen pedin todella edullisesti Biltemasta. Pissavahinkoja ei juurikaan enää tapahdu, mutta ne vähäiset kerrat ovat tuntuneet osuvan juuri siihen kankaiselle pedille, joka sitten haisee jatkuvasti. Ajattelin että nahkaiselle pedille ei ehkä niin huvita pissata kun se jää lillumaan siihen päälle eikä imeydy. Päädyin jo kerran pesemään Reinon koirashamppoolla aivan siitä syystä, että omalla pedillä makaaminen sai pehmoisen säihkyturkin haisemaan ihan pissalle. Reino ei piitannut pesemisestä onneksi mitään. Nyt uudelle pedille ei ole pissattu yhtään kertaa.  Reino on myös innostunut käymään kanssamme saunassa. Siihen se kiipeää jalkojen juureen loikoilemaan, kun kipuamme löylyihin lauteille. Hienosti se osaa lähteä itse pois kun tulee liian kuuma ja kiipeää takaisin yhteisen vilvoittelun jälkeen.

Viikko sitten kävimme ottamassa toisen penturokotteen ja eläinlääkäri kehui Reinoa ihmeellisen avoimeksi Appenzelliksi. JEE! :) Pusujahan se jakaisi jokaiselle vastaantulijalle. Hieman takakorkeutta oli havaittavissa, mutta se kuulemma ehtii vielä tasoittua kasvun myötä. Hampaiden vaihtuminen oli alkanut mukavasti ja purenta hyvä. Piikkiä Reino ei huomannut ollenkaan herkkuja hamutessaan. Herkkujen perään poika on kyllä niin paljon, että makkaran onnistui jo muutaman viikko sitten hakemaan Juhan kotona pöydältä ja viimeisimmin viikonloppuna nappasi mustikkahilloletun käsdestäni. Onneksi olin nopea ja nappasin takaisin. Reinolle jäi jäljelle ainoastaan mustikkaiset suupielet. Ihme kyllä miten nopeasti kuono valkaistui jälleen, vaikka mustikka on tunnetusti sitkeä tahraaja! Täytyypä ruveta vahtimaan paljon tarkemmin ettei pöydän reunoille satu jäämään yhtikäs mitään kun poika kasvaa korkeuttaa niin huimaa vauhtia!

Viimeisimmillä Ilmajoki-vierailluillamme Reino on saanut opetella jäämään yksin myös vanhempiemme kotiin sekä treenata auton takakontissa matkustamista. Molempien harjoitteleminen sujui valtavan hienosti. Toukokuun puolella Reino kävi Murun kanssa Sutikan montulla tutustumassa vesileikkeihin ja uskaltautui hienosti aika syvällekin keppiä hakemaan. Uintia emme vielä saaneet ihastella. Pitäisi lähteä seuraavaksi itsekin uimakamppeissa matkaan, niin saisi paremmin houkuteltua pennun riittävän syvälle uimista varten. Viime päivien ukkosta Reino ei ole pelännyt olenkaan, mutta ensimmäiset kunnon Appenzellihaukut vierasta setää kohtaan Reino antoi Juhan tädin miehelle eilen, joka on ihan koiraihmisiä itsekin. Taitaa jäädä kuitenkin haaveksi se vaikutelmani, ettei Reino rupeaisi haukkumaan ollenkaan vieraita ihmisiä.  Ilmeisesti se kuuluu rotuominaisuuksiin poikkeuksetta! Annettakoon siis anteeksi! :) Tähän loppuun on vielä pakko todeta että meillä on ihan valtavan ihana ja fiksu koira! <3

3 kommenttia:

  1. Mukavanoloista lujettavaa :)
    Vaikuttaisi siltä, että Reino kasvaa, keksii ja kehittyy hyvää vauhtia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ja kyllä vain, aika hurahtaa kuin siivillä kun tuon kanssa touhaa. :)

      Poista
  2. Moi! Kiva löytää uus appenzelliblogi! :)Me asutaan bernin ja appenzellin kans Kauhajoella ja käydään treenaas tokoa Ilmajoella. Jos sattuis hyvä sauma niin vois joskus nähä ja koirat sais rellestää? :) Appeja ei hirveesti oo täällä päin ja toi berni ainaki on onnensa kukkuloilla, kun saa leikkikaveriksi (mieluiten kovaäänisen) appenzellin. :D

    VastaaPoista